Imuri

Kun paljastat epävarmuutesi,

en anna empatiaa.

Kun paljastat epäonnistumisesi,

en lohduta.

Kun sielusi vuotaa verta,

olen hiljaa.

Kasvan epävarmuudestasi.

Nautin epäonnistumisestasi.

Mitä huonommaksi tunnet itsesi,

sitä paremmaksi minä koen itseni.

Mitä heikommilla sinä olet,

sitä vahvemmin minä hengitän.

Kasvatan egoani,

sinun kustannuksella.

Imen sinun voimasi,

sinun herkkyytesi.

Sinun elämänvoiman,

joka on paras apaja.

Puhdas usko, herkkyys,

epäkyynisyys, optimismi

ovat puhtainta vastalääkettä

tälle hullulle maailmalle.

Sitä monet janoavat suu kuolassa.

Pystyä imemään herkkyyttä itseensä ja edes

hetkeksi unohtaa oman kurjuutensa.

Olla edes hetken kosketuksissa

jonkun aidon kanssa.

Hengittää ilman egon kuristaa otetta kurkussa,

ilman vaatimuksia, odotuksia ja suorittamista.

Hetken ajan kunnes taas kova maailma voittaa.

Maailma, jossa kyyniset ihmiset 

imevät voimia toisistaan kuin

huumeriippuvaiset narkkarit.

Odottaen seuraavaa shottia,

joka tekisi olon taas hetkeksi siedettäväksi.

Mutta anna heidän imeä.

Imekööt, jos se tekee heidän olonsa paremmaksi.

Tiedät totuuden.

He eivät voi oikeasti viedä sinulta mitään.

Kaikki oleellinen on sinusta on visusti tallessa,

sisälläsi.

Paikassa, jonne kyynisyyden tuulet ei pääse.

Paikassa, jossa asuu kaikki aito.

Siis jatka matkaasi ja äläkä luovuta.

Usko aina itseesi.