Yhtä ja samaa

Sinä oletkin hän.

Kun kauhistelet, kummastelet, säälit häntä, oletkin hän.

Minä kuolisin jos minulle kävisi noin, huudahdat. Niinkö?

Minä kyllä ainakin, vähintään, tekisin näin ja noin ja toisinpäin.

Miksi hän ei, miksi hän kyllä, miksi, miksi, miksi.

Privilege of saying - totean tähän.

Etuoikeus, onni, pystyä mässäilemään tilanteen ehkä tapahtumisella.

Onnea saada kommentoida sitä sivusta, vierestä, turvasta.

Ilman, että tarvitsee olla myrskyn silmässä, siinä tilanteessa.

Tilanteessa, jossa totuus selviää.

Tilanteessa, jossa huomaa, että ei kuole.

Tilanteessa, jossa mustan ja valkoisen väliin tulee kilometreittäin harmaata.

Tilanteessa, jossa huomaa olevansa myrskyn keskellä,

kaikkien katseiden ja säälin kohteena,

ja huomaa olevansa

tyyni.

Tyyni koska muiden mielipiteillä ei ole enää väliä.

Ei tarvitse enää miettiä josko, ehkä, jossittelu.

Ei tarvitse miettiä vaan tilanne on. 

Ja on.

Ja on.

Ja on.

Olla hän, joista puhutaan, palauttaa katseen itseen.

Tähän hetkeen.

Läsnäoloon.

Itsensä hyväksymiseen.

Ja salaisuus paljastuu:

ei ole heitä.

Joitain, joille tälläistä tapahtuu.

Me olemme heitä.

Sinä olet hän.

Meistä ihan jokainen.

Vuorollaan.

Siis hyväksy.

 Ja rakasta.