Rakkaudentunnustus

Tämän laulun sanat kuvastavat täydellisesti mitä tunnen miestäni ja lapsiani kohtaan.

You're a falling star,

You're the get away car.
You're the line in the sand when I go too far.
You're the swimming pool, on an August day.
And you're the perfect thing to say.

And you play it coy, but it's kinda cute.
Ah, When you smile at me you know exactly what you do.
Baby don't pretend, that you don't know it's true.
Cause you can see it when I look at you.
And in this crazy life, and through these crazy times
It's you, it's you, You make me sing.
You're every line, you're every word, you're everything.You're a carousel,

you're a wishing well,
And you light me up, when you ring my bell.
You're a mystery, you're from outer space,
You're every minute of my everyday.

And I can't believe, uh that I'm your (wo)man,
And I get to kiss you baby just because I can.
Whatever comes our way, ah we'll see it through,
And you know that's what our love can do.

And in this crazy life, and through these crazy times
It's you, it's you, You make me sing
You're every line, you're every word, you're everything.

Michael Buble: Everything.

Kenen lasien läpi katsot itseäsi?

Ketä uskot vai etkö ketään?

Tunnistatko itsesi?

Kuka uskaltaa?

Kuka uskaltaa kertoa totuuden?

Kuka uskaltaa kertoa kuka oikeasti on?

Kuka maalaa kuvan, joka on oikeasti oma itse?

Minkälainen se maalaus olisi?

Pelästyisitkö vai pitäisitkö?

Ei.

On helpompaa pitää imago, maski ja mielikuva.

Rakentaa kerros totuuden päälle.

Rakentaa lisää kerroksia edellisten päälle niin,

että pian totuus on niin syvällä että sitä ei enää löydä.
Tai uskalla lähteä etsimään.

Kerrosten päälle maalataan vielä eri värein kuva täydellisestä.

Virheettömästä.
Pinnasta tulee kiiltävä ja täydellinen kuin posliininukella.
Liukas ja sileä, johon mikään ei tartu.
Liukuu, valuu pois, huolettomasti, armotta.
Jälkiäjättämättä?

Ei.
Jos lopetat kerrosten lisäämisen,
alkavat kerrokset pikkuhiljaa rapista pois.
Sattuu, tekee kipeää, vaatii uskallusta
 katsoa kuinka posliini halkeilee,
väri valuu lattialle, kuori rapistuu.
Mitä jää jäljelle?
Jääkö mitään jäljelle?
Jokaisen palan tippuessa, värin haihtuessa,
olosi helpottuu ja keventyy.
Paljastaen kokoajan ihanamman ja aidomman
pinnan, joka tuntuu helpolta ja
jotenkin vaan niin itsestäänselvältä.

Sieltä paljastuu lopulta se ihana lapsen usko ja ilo.
Se, joka uskaltaa, haluaa ja elää.
Se, joka vain ON.
ON. ja ON.
Se, joka ei huolehdi mitä muut ajattelevat
ja on siksi 
maailman kaunein taideteos. 





Imuri

Kun paljastat epävarmuutesi,

en anna empatiaa.

Kun paljastat epäonnistumisesi,

en lohduta.

Kun sielusi vuotaa verta,

olen hiljaa.

Kasvan epävarmuudestasi.

Nautin epäonnistumisestasi.

Mitä huonommaksi tunnet itsesi,

sitä paremmaksi minä koen itseni.

Mitä heikommilla sinä olet,

sitä vahvemmin minä hengitän.

Kasvatan egoani,

sinun kustannuksella.

Imen sinun voimasi,

sinun herkkyytesi.

Sinun elämänvoiman,

joka on paras apaja.

Puhdas usko, herkkyys,

epäkyynisyys, optimismi

ovat puhtainta vastalääkettä

tälle hullulle maailmalle.

Sitä monet janoavat suu kuolassa.

Pystyä imemään herkkyyttä itseensä ja edes

hetkeksi unohtaa oman kurjuutensa.

Olla edes hetken kosketuksissa

jonkun aidon kanssa.

Hengittää ilman egon kuristaa otetta kurkussa,

ilman vaatimuksia, odotuksia ja suorittamista.

Hetken ajan kunnes taas kova maailma voittaa.

Maailma, jossa kyyniset ihmiset 

imevät voimia toisistaan kuin

huumeriippuvaiset narkkarit.

Odottaen seuraavaa shottia,

joka tekisi olon taas hetkeksi siedettäväksi.

Mutta anna heidän imeä.

Imekööt, jos se tekee heidän olonsa paremmaksi.

Tiedät totuuden.

He eivät voi oikeasti viedä sinulta mitään.

Kaikki oleellinen on sinusta on visusti tallessa,

sisälläsi.

Paikassa, jonne kyynisyyden tuulet ei pääse.

Paikassa, jossa asuu kaikki aito.

Siis jatka matkaasi ja äläkä luovuta.

Usko aina itseesi.



Yhtä ja samaa

Sinä oletkin hän.

Kun kauhistelet, kummastelet, säälit häntä, oletkin hän.

Minä kuolisin jos minulle kävisi noin, huudahdat. Niinkö?

Minä kyllä ainakin, vähintään, tekisin näin ja noin ja toisinpäin.

Miksi hän ei, miksi hän kyllä, miksi, miksi, miksi.

Privilege of saying - totean tähän.

Etuoikeus, onni, pystyä mässäilemään tilanteen ehkä tapahtumisella.

Onnea saada kommentoida sitä sivusta, vierestä, turvasta.

Ilman, että tarvitsee olla myrskyn silmässä, siinä tilanteessa.

Tilanteessa, jossa totuus selviää.

Tilanteessa, jossa huomaa, että ei kuole.

Tilanteessa, jossa mustan ja valkoisen väliin tulee kilometreittäin harmaata.

Tilanteessa, jossa huomaa olevansa myrskyn keskellä,

kaikkien katseiden ja säälin kohteena,

ja huomaa olevansa

tyyni.

Tyyni koska muiden mielipiteillä ei ole enää väliä.

Ei tarvitse enää miettiä josko, ehkä, jossittelu.

Ei tarvitse miettiä vaan tilanne on. 

Ja on.

Ja on.

Ja on.

Olla hän, joista puhutaan, palauttaa katseen itseen.

Tähän hetkeen.

Läsnäoloon.

Itsensä hyväksymiseen.

Ja salaisuus paljastuu:

ei ole heitä.

Joitain, joille tälläistä tapahtuu.

Me olemme heitä.

Sinä olet hän.

Meistä ihan jokainen.

Vuorollaan.

Siis hyväksy.

 Ja rakasta.

Palapeli

Minulla on minun totuus.
Sinulla on sinun totuus.

Missä on meidän totuus?

Meidän totuus on pöydällä kun kummankin totuudet on siihen ensin laskettu.

Laskettu kovaa huutaen tai hellästi laskien.

Kuin palapelin palat sekaisin pöydällä.

Tästä on hyvä lähteä rakentamaan huudahdan.

Paitsi, että on olemassa salapaloja, jotka makaavat vain sinun päässäsi.

Sinä onnellinen näet sekä salaiset että pöydälle paljastetut palat.

Sinä pystyt rakentamaan kokonaisuuden ja pelaamaan peliä.

Peliä, kokonaisuutta, jota minä yritän epätoivoisesti ymmärtää.

Tuntien aina, että joku pala puuttuu.

Koska se puuttuu.