Tiedosta viisaudeksi

Data --> Information --> Knowledge --> Wisdom.

Hieno & simppeli kiteytys.

Tänä päivänä tietoa on ylenmäärin mutta miten poimia siitä

se oleellinen ja tärkeä?

Ja ennenkaikkea miten muuttaa se viisaudeksi?

Minussa tapahtuu "Höyhenet" efekti, josta kirjoitin tässäkin blogissa.

Poimin informaatiotulvasta asioita, jotka puhuttelevat minua.

Ne leijailevat minussa kuin höyhenet ikään kunnes joskus

ne yhdistyvät tiedoksi tavatessaan toisensa.

Ja kuten silloinkin sanoin: se on niin parasta.

Silloin asioiden merkitys kasvaa ja

 se jos jokin on tärkeää tämän kaiken hötön keskellä.

 

Laulu, jonka sanoja rakastan.

"I'll protect you from the hooded claw
Keep the vampires from your door
When the chips are down I'll be around
With my undying, death-defying
Love for you

Envy will hurt itself
Let yourself be beautiful
Sparkling love, flowers
And pearls and pretty girls
Love is like an energy
Rushin' rushin' inside of me"

 

"Power of Love"

Frankie Goes to Hollywoood

Jill Bolte Taylor's stroke of insight

TED linkki: Jill Bolte Taylor's Stroke of Insight

Tämä on yksi minun suosikki TED puhe.

Minua koskettaa ns. pehmeän ja kovan erottelu.

Minusta tuntuu kuin nykymaailma tottelisi vain "kovaa" puolta.

Laskelmointia, järkevyyttä, järjestelmällisyyttä.

Pehmeys kaikissa muodoissaan on kovasti arveluttavaa.

Se on merkki heikkoudesta, lapsellisuudesta, haavoittuvuudesta.

Vaikka juuri tämä on minusta kaiken ydin!

Kaikki luovuus, uusi, aito kumpuaa samasta paikasta mistä ns.lapsellisuuskin.

Sieltä jostain mihin pelko ei pääse.

Se mikä lapsilla on synnyinlahjana.
Ja minkä maailma heistä usein moukaroi pois

- opettaa tavoille.

- opettaa poistamaan turhan haihattelun.

Minä en ainakaan luovuta!

Täydellinen läsnäolo

" ...että on vain, katsoo kanssasoittajiaan,

katsoo yleisöä, katsoo hikipisaroita, tuntee omat levinneet

meikkinsä, tuntee kohonneen pulssin, tietää, että kaikki

on juuri niin kuin pitää.

Mihinkään ei tarvitse vaikuttaa, mitään ei tarvitse ohjailla,

pitää vain antaa asioiden olla.

Silloin pelko lähtee, vastuu katoaa, häpeä häviää ja

yhtäkkiä kaikki, aivan kaikki,

on mahdollista".

- Maija Vilkkumaa, HS 5.9.2010-

Arvaa kuinka paljon sinua rakastan?

McBratney, Sam - Jeram, Anita

Esikoiseni lempijuttu nukkumaan mentäessä

on kilpailla siitä kumpi meistä rakastaa toista enemmän.

Milloin mittana on matka maailman ympäri, milloin mustan aukon 

syvyys ja milloin etäisyys kuuhun.

Tänään löysin sattumalta lasten kirjahyllystä kirjan, jonka nimi on

"Arvaa kuinka paljon sinua rakastan".

Olemme saaneet sen häälahjaksi minun sisaruksiltani,

jossa sisareni toivottavat onnea ihanien muistokirjoitusten myötä.

Vein kirjan esikoisen tyynylle ja illalla hän luki sen meille ääneen.

Se oli ensimmäinen hänen itse kokonaan lukemansa kirja. 

Voi sitä ylpeyttä teosta mutta toisaalta myös ihmetystä siitä,

että puput tekivät samaa kuin mekin.

Ikinä hän ei ole sanonut, että hän

" itkee meidän perheen puolesta" ja hänen silmänsä

kostuivat onnenkyynelistä.

Niikuin äidinkin.



I Belong. I Believe. - in my job?

Kun kuuntelen ystäviäni töissä ja mietin omia tuntemuksiani,

en voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että

"I belong" fiilis on tosi tärkeä.

Ihmisen tarve kuulua ryhmään ja heimoon

on sisäsyntyinen.
Väitän, että ne yritykset jotka pystyvät luomaan
aidosti tämän fiiliksen ympärilleen, ovat voittajia
 nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa.

Ihmiset haluavat kuulua.

Ihmiset haluavat uskoa.

Pystyykö sinun organisaatiosi luomaan tämän?