Tämä on yksi minun suosikki TED puhe.
Minua koskettaa ns. pehmeän ja kovan erottelu.
Minusta tuntuu kuin nykymaailma tottelisi vain "kovaa" puolta.
Laskelmointia, järkevyyttä, järjestelmällisyyttä.
Pehmeys kaikissa muodoissaan on kovasti arveluttavaa.
Se on merkki heikkoudesta, lapsellisuudesta, haavoittuvuudesta.
Vaikka juuri tämä on minusta kaiken ydin!
Kaikki luovuus, uusi, aito kumpuaa samasta paikasta mistä ns.lapsellisuuskin.
Sieltä jostain mihin pelko ei pääse.
Se mikä lapsilla on synnyinlahjana.
Ja minkä maailma heistä usein moukaroi pois
Ja minkä maailma heistä usein moukaroi pois
- opettaa tavoille.
- opettaa poistamaan turhan haihattelun.
Minä en ainakaan luovuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti