sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Pieni ääni




Mä haluan tehdä töitä sydämestäni.
Elämä ilman sydäntä, ei ole elämää ollenkaan.


Millä nämä kaikki selittävät tämän sydämettömyyden itselleen?
Ainut selitys on se, että he ovat sulkeneet sydämensä mykäksi.
Laittaneet korkin kiinni sydämeen, jotta sen ääni ei kuulu eikä häiritse.

Suorittamista. Selviytymistä.

Elämistä yhteiskunnan normien mukaan.
On pakko luoda käsikirjoitus, jota toistetaan joka päivä.

Sama kirjoitus, josta ei voi poiketa.
Ei voi poiketa ettei väärä polku vain johdata vahingossa sydämeen
 ja ties vaikka kuulisi sydämen hiljaisen ääneen korkin takaa.

Ehkä sydän sanoisi, jotain mikä hämmentäisi
ja häiritsisi olemistasi käsikirjoituksessasi.
Ja ehkä sinulle tulisi siitä paha olo ja jopa joutuisit pysähtymään.
Tai jopa suistuisit raiteilta valmiiksi valitulta reitilläsi.

Ehkä sydämen sanat alkaisivat kaikua korvissasi ja ne jäisivät olallesi istumaan.
Pieni, herkkä ääni sanoisi sinulle:

”Pysähdy rakas, olet ihana juuri tuollaisena kuin olet, ei sinun tarvitse juosta,
 pysähdy, olet kotona, olet ihana, rakastan sinua…”

Pieni ääni saisi sinut hämilleen mutta tekisit kaikkesi,

jotta se pieni ääni jäisi suuremman jalkoihin.
Suuren aivon ja järjen jalkoihin.
Suuren ääneen, joka sanoo:
 ”Mitä sitten tekisit, olisit, mukamas, sinäkö, osaisitkohan, ei, pysy, jää”

Toisella olkapäällä iso ääni, toisella pieni hento.

Kumpaa kuuntelet?
Toinen tömistelee isoilla saappaillaan, armeija takanaan

 ja huutaa sotahuutoa: ”Riviin asetu”.
Toinen pieni hento ääni seisoo keijumaisesti,
takanaan hennon vihreä ja utuinen metsäpolku:
 ”Tule itseesi rakas”

Isoa jyskettä on helppo uskoa ja kuunnella.

 Niin kaikki muutkin tekevät.
He seisovat siellä armeijassa, harmaana massana,

 ilmeettöminä mutta turvassa.
Ei riskiä, ei yllätyksiä, samaa,

 tuttua – turvallista.

Keiju seisoo yksin, hentona ilman ketään

vain rauhallinen, seesteinen, sumuinen taikametsä takanaan.
 Ei lupauksia, ei varmaa tietoa, ei muita näkyvissä.
Vain rauha.

Vain jokin elämääkin varmempi tieto siitä,
 että siellä on hyvä.
Siellä olen minä.

Ja se ei ole kaukana.
Se on tässä.
 Se olen minä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti