Tämä on tullut minulle mieleen kymmeniä kertoja tällä viikolla.
Keinun esikoiseni kanssa koulun keinuissa klo. 8 maanantai aamuna.
Roikotamme päitämme taakse ja katsomme hymyillen toisiamme.
Läppärilaukku nojailee keinun toiseen tolppaan, esikoisen koulureppu toiseen.
Maailmassa olemme vain me kaksi.
Meillä ei ole mihinkään kiire.
Meillä ei ole mihinkään kiire.
Siinä oli jotain todella maagista.
taatusti ihana hetki.
VastaaPoista