Viime vuosina olen kotona yrittänyt toimia "Rajoja & Rakkautta"
periaatteen mukaan lasteni kanssa.
Nyt mietin, että tämä yksinkertainen oppi voisi olla
hyödyllinen myös työelämässä.
Esimerkiksi:
Jos lapsi/työntekijä ei näe/koe rajoja,
ei tiedä "milloin kolikko tipahtaa kaivon pohjaa",
voi lapselle/työntekijälle tulla paniikki.
Hallinnantunne häviää ja kaikki energia menee
kokonaisuuden hahmottamiseen.
Lapsi/työntekijä tulee levottamaksi koska luulee, että
hänen tehtävä on johtaa vaikka se ei ole hänen tehtävänsä.
Toisaalta:
Näinä epämääräisinä aikoina ei voi tietää mitä seuraavaksi
lapselle/työntekijälle vastaan tulee.
Ei ole mahdollista antaa yhtä oikeaa vastausta,
pitää usein vain luottaa siihen, että on antanut
lapselleen/työntekijälleen tarpeeksi työkaluja & tervettä järkeä
toimia tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla.
Jos siis lapsi/työntekijä tietää oman toimintalueensa,
saa toimia sen sisällä oman sydämensä johdattelema,
tuntien olonsa turvalliseksi & tietäen että tuki löytyy tarvittaessa,
tuntien samalla olonsa arvostetuksi ja kunnioitetuksi,
luulen, että näin syntyisi loistavia tuloksia
& ennenkaikkea onnellisia ihmisiä.
Hyvä pointti, todella hyvä. Onkohan kaikki huonot esimiehet yhtä huonoja vanhempia...
VastaaPoista